| |
Tieteen integriteetin puolustajat
1.12.2011
Me tutkijat olemme yhteiskunnan valioyksilöitä, älykkäitä ja innovatiivisia. Me nautimme tieteen vapaudesta itsenäisissä laitoksissamme ja noudatamme omia sääntöjämme. Yhteiskunnan tehtävänä on turvata meidän työllemme rahoitus ja olla puuttumatta sisäisiin asioihimme. Viime vuosien aikana ulkomailla oli tapahtunut tiedeskandaali toisensa perään. Useita maailmankuuluja tutkijoita oli saatu kiinni tutkimusvilpistä. Viimeksi narahti huijauksesta aasialainen tutkija, joka oli väittänyt keksineensä lääkkeen vanhenemiseen. Pari kotimaista tutkijaa oli myös jäänyt kiinni tutkimusvilpistä. Ja miten tiedotusvälineet tapauksia repostelivatkaan! Pahinta oli, että tiedotusvälineet esittivät vielä väitteitä, etteivät kotimaiset tutkijat ole sen rehellisempiä kuin ulkomaiset tutkijat. Mikä loukkaus! Suomalaiset tutkijat ovat luonnostaan rehellisiä. Tavallisten ihmisten epäluulo tutkimustyötä ja tutkijoita kohtaan on selvästi lisääntynyt parin viimeisen vuoden aikana. Tämä on valitettavaa, koska se tietää vähemmän rahalahjoituksia tutkimustyön tukemiseen ja vähemmän vapaaehtoisia tutkimushakkeisiin.
Huolestuneena rehellisten, kotimaisten tutkijoiden ja suomalaisen tutkimustyön maineesta pidimme salaisen kokouksen yliopistojen rehtorien ja kanslereiden kanssa. Sovimme kiintiön, montako vilppitapausta saisi maassamme tulla ilmi vuosittain. Kiintiöksi tuli korkeintaan yksi tapaus vuodessa. Tietenkin parasta olisi, jos tapauksia ei olisi yhtään. Ihanteelliseettinen tutkimustoimikunta (IETT) on maassamme kansallinen elin, joka tarvittaessa käsittelee tutkimusvilppiasioita. Selvitimme kokouksessamme, kenellä olisi parhaat edellytykset IETT:n seuraavaksi puheenjohtajaksi. Minä ja yksi kollega olimme kaikkein ansioituneimmat, koska olimme molemmat edellisen vuoden aikana pystyneet osoittamaan perättömiksi neljä tutkimusvilppi epäilyä. Koska minua pidetään mukavana henkilönä, minut valittiin yksimielisesti IETT:n seuraavaksi puheenjohtajaksi. Olin ilahtunut nauttimastani suosiosta ja lupasin puolustaa tieteen integriteettiä kaikella tarmollani.
Mennessäni junalla kotiin kokouksesta maistelin ja kuulostelin sanaa i-n-t-e-g-r-i-t-e-e-t-t-i, ja miten kauniilta se kuulostikaan. Kaikkia sanoja ei pidä kääntää suomen kielelle. Katsoin kuitenkin kotona sivistyssanakirjasta, mitä integriteetti tarkkaan ottaen merkitsee. Sehän näkyy merkitsevän koskemattomuutta, eheyttä ja loukkaamattomuutta, aivan oikein, minä tulen varmasti torjumaan kaikki tieteen integriteettiä uhkaavat tekijät.
Tänä vuonna olemme käsitelleet IETT:ssa useampia tutkimusvilppi epäilytapauksia. Kerron niistä tarkemmin. Tapaus, missä tohtori Burton väitti esimiehensä professori Öystilän plagioineen hänen tekstiään, oli suorastaan tyhmä. Professorilla, joka on ottanut tutkijan ryhmäänsä ja järjestänyt hänelle rahoituksen tutkimustyötä varten, on tietenkin oikeus käyttää alaisen tekstiä. IETT:ssa minulla on erinomaisena apuna pikku sihteerini Sievänen. Hän ottaa yhteyttä kanteluiden tekijöihin ja keskustelee heidän kanssaan lempeällä ja empaattisella äänellä. Samalla sihteerini saa selville tietoja, joita voimme käyttää hyödyksi, kuten mitä motiiveja kantelijalla on ollut valitukseensa ja mikä on hänen psyykkinen tilansa. Kantelijat ovat yleensä kateellisia, pettyneitä ja kostonhimoisia, osa kärsii vielä psyykkisistä häiriöistä. Heidän valituksissaan ei yleensä ole perää. Sihteeri Sieväsen raportin mukaan professori Öystilää plagioinnista syyttävä tohtori Burton on vainoharhainen ja kostonhimoinen sekopää. Olin tutustunut Öystilään, jota Burton nyt vainosi, itsenäisyyspäivän juhlissa presidentinlinnassa jokunen vuosi sitten. Olimme käyneet mielenkiintoisen keskustelun symbolisen ympäristön muuttumisesta kotimaassamme parin viime vuosikymmenen aikana. Tunsin sympatiaa miellyttävää keskustelukumppaniani kohtaan. Mielestäni feministiakat saavat olla tyytyväisiä siitä, että arvostettu professori on yleensä ottanut heidät tutkimusryhmäänsä. Teimme IETT:ssa yksimielisen päätöksen, että kaikki tutkimusryhmässä tuotettu teksti on professorin omaisuutta ja hänen vapaasti käytettävissään ja tohtori Burtonin esimiehestään tekemä kantelu on aiheeton.
Seuraavassa tapauksessa emme voineet tehdä mitään syytetyn auttamiseksi. Professori Viertonen oli plagioinut suoraan pari sataa sivua tekstiä ja vielä julkaissutkin plagiaattinsa.
Lievemmän plagioinnin olisimme voineet laittaa piittaamattomuuksi hyvästä viittauskäytännöstä, mutta näin mittavan plagioinnin selittäminen vain piittaamattomuudeksi onnistuisi huonosti.
Viertonen oli rötöstellyt muutenkin ja saanut syytteen tutkimusapurahojen pimittämisestä verottajalta. Hän oli tiedosvälineiden mielenkiinnon kohteena.
Sihteeri Sievänen oli jututtanut myös Viertosen kollegaa ja kuullut aivan kummallisia asioista hänestä. Monet työntekijät olivat pitäeeet kahvihuoneen kaapeissa esimerkiksi
keksejä, rusinoita ja suklaata, ja pienet herkkupalat olivat ennen saaneet olla siellä kaikessa rauhassa. Vaan Viertonen, tämä kelvoton, sen sijaan,
että olisi hyväpalkkaisena henkilönä ostanut omilla rahoillaan kahviosta pientä syötävää, söi suuhunsa muiden herkut kahvihuoneen kaapeista, kun oli iltaisin yksin töissä.
Ainoastaan kauraryynit ja suola säilyivät koskemattomina, ja henkilökunnan piti siirtää muut ruokansa omiin lukollisiin kaappeihinsa.
Teimme IETT:ssa yksimielisen päätöksen, että professori Viertonen on syyllistynyt plagiointiin. Samalla täyttyi kiintiö, joka edellytti vain yhtä tutkimusvilppi tapausta vuodessa.
Meillä oli kaksi muutakin laajaa plagiointitapausta, Niittylän ja Korpisen tapaukset. Niitä ei pystyisi selittämään painovirheiksi eikä oikein piittaamattomuudeksi hyvästä viittauskäytännöstä. Tapaukset olivat niin hankalia, että neuvottelin sopivasta strategiasta IETT:n varapuheenjohtajan professori Vehmasmäen kanssa. Hän on mitä miellyttävin ihminen. Hän on tehnyt tutkimustyötä erittäin mielenkiintoisesta aiheesta, ja se on erotiikan ilmeneminen uskonnossa. Tavallisilla ihmisillä on täysin virheellinen käsitys, että uskontomme olisi seksuaalivihamielistä, sitä se ei todellakaan ole. Professori Vehmasmäki oli käynyt ehtoollisella edellisenä sunnuntaina. Hän kertoi haltioituneena kokemuksestaan, kun tunsi puhdistuneensa synneistään. Tätä en tosin ymmärtänyt, mielestäni hän uskovaisena ihmisenä on elänyt synnitöntä elämää. Päätimme yhdessä Vehmasmäen kanssa pyytää asiantuntijalausuntoa Niittylästä ja Korpisesta entiseltä psykiatrian professorilta Aavalta.
Professori Aava on jäänyt jo aikoja sitten eläkkeelle. Hän on perhetuttuni ja kertoo mielellään sotamuistoistaan. Keskustelua haittaa jonkin verran se, että Aavan toinen korva on kuuro ja toisessakin korvassa kuulo on alentunut. Aava lähti sotaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena. Puolisoani puistattaa aina, kun Aava alkaa kertoa pahimmasta sotakokemuksestaan. Kranaatti sai täysosuman Aavan joukkuetoveriin, minkä jälkeen toverin sisämyksiä roikkui läheisen puun oksilla. Vainajasta saatiin vähän tavaraa arkkuun kotiin lähetettäväksi. Aava itse oli onnekkaampi. Hän haavoittui kranaatinsirpaleista, mutta toipui vammoistaan varsin hyvin. Ainoastaan kuulo vaurioitui pysyvästi.
Soitin professori Aavalle ja kerroin, että isänmaa tarvitsee hänen palveluksiaan. ”Mitä, onko taas syttynyt sota?” Aava huusi puhelimeen. Rauhoittelin miestä, uudesta sodasta ei ollut kyse. Selitin hänelle, että vakava uhka kohdistuu kotimaisen tiedemaailman uskottavuuteen ja rehellisten suomalaisten tutkijoiden maineeseen, ja sen puolustamisessa tarvitsemme professorin apua. Kerroin, että tarvitsemme IETT:ssa psykiatrin lausunnot kahden kelpo tutkijan maineen puolustamiseksi ilkeämielisiltä panettelijoilta. Ehdotin Aavalle seuraavaa: ”Minä tunnen dosentit Niittylän ja Korpisen ja haluan myös säästää teidän vaivojanne. Niinpä ehdotankin, että laadin heistä itse psykiatrin lausunnot ja pyydän teiltä ainoastaan allekirjoituksen lausuntoihin. Sopisiko tällainen menettely?” Sehän sopi Aavalle oikein hyvin, ja ryhdyin laatimaan lausuntoja.
Päätin ensinnäkin laatia Niittylälle ja Korpiselle erilaiset psykiatrin lausunnot. Niittylän lausuntoon kirjoitin, ettei tutkija ollut täydessä ymmärryksessä plagiointia tehdessään.
Korpisen lausuntoon laitoin, että psykiatrisessa tutkimuksessa on selvinnyt, että hänellä on valokuvamuisti. Vein psykiatrin lausunnot emeritusprofessori Aavalle
allekirjoitettaviksi, ja sen hän tekikin lausuntoja lukematta. Hän kertoi vielä, että on halukas auttamaan, milloin tahansa isänmaan asia niin vaatii.
Herttainen vanhus. Teimme IETT:ssa yksimielisen päätöksen, että dosentit Niittylä ja Korpinen eivät ole syyllistyneet plagiointiin tutkimustyössä eivätkä lievempäänkään
rikkeeseen. Tutkimusvilppi edellyttää tahallisuutta, ja tahallisuus nimen omaan puuttui heidän
toiminnastaan.
Eniten työtä IETT:lle ja minulle aiheutui tapauksesta, missä tutkija Lahtinen syytti professori Yli-Kurttilaa tutkimustulosten sepittämisestä.
Lahtinen soitti minullekin ja kertoi oman versionsa tapauksesta. Sanoin hänelle suoraan, että kun kantelu oli jo kerran tutkittu yliopistossa, ei sitä kannattanut enää tuoda IETT:n käsittelyyn. Lahtinen väitti kiven kovaan, ettei kantelua ollut edes tutkittu yliopistossa. Hän keskusteli puhelimitse myös sihteeri Sieväsen kanssa. Yhteinen käsityksemme oli, että hän on psyykeltään epänormaali ja epämiellyttävä ihminen.
Professori Yli-Kurttila pyysi audienssia keskustellakseen kanteluasiasta kanssani, ja sen hänelle toki myönsin. Sain hänestä oikein hyvän käsityksen. Hän on tyylikkäästi pukeutunut
ja sivistynyt ihminen, joka taisteli kyyneleitään vastaan kertoessaan tapauksesta. Hän oli hyvää hyvyyttään aloittanut yhteistyöhankkeen tutkija
Lahtisen kanssa. Kun tutkimushanke ei antanutkaan toivottuja tuloksia, Lahtinen purkaa nyt pettymystään tekemällä perättömiä kanteluita.
Professori Yli-Kurttila epäili tutkija Lahtisen olevan vielä kateellinenkin, kun ei ole itse pystynyt saamaan aikaan kansainvälistä tutkijanuraa.
Olin täysin samaa mieltä kantelijan motiiveista professori Yli-Kurttilan kanssa. Myöhemmin professori Yli-Kurttilan puoliso otti myös yhteyttä,
hänkin on hyvin sivistynyt ja miellyttävä ihminen. Hän halusi tehdä huomattavan rahalahjoituksen yliopistollemme, minkä tietenkin otimme ilomielellä vastaan.
Meillä oli ongelma tutkija Lahtisen kantelun kanssa. Määritelmän mukaan tutkimusvilppiä on mikä tahansa epärehellisyys tutkimustyössä ja epäilin vahvasti, että jos kantelu tutkittaisiin, professori Yli-Kurttilan kannalta paljastuisi epämiellyttäviä asioita. Pidimme kokouksen sihteeri Sieväsen ja varapuheenjohtaja Vehmasmäen kanssa. Sihteeri Sievänen keksi juristina nerokkaan ajatuksen. Otamme taannehtivasti käyttöön uudet tutkimusvilpin määritelmät ja uudet menettelyohjeet tutkimusvilppiä epäiltäessä. Uusien sääntöjen mukaan tutkimusvilppi edellyttää tutkimustulosten julkaisemista. Jos tuloksia ei ole julkaistu, ei ole tapahtunut vilppiä. Lisäksi uusien taannehtivien sääntöjen mukaan muitakaan tutkimusrikkeitä ei tarvitse selvitellä silloin, kun tutkimusvilppiä ei ole tapahtunut. Uusien tutkimusvilppi määritelmien ja menettelyohjeiden perusteella ei ole väliä, onko professori Yli-Kurttila antanut oikeita vaiko vääriä tutkimustuloksia Lahtiselle, kun tutkimustuloksia ei ole julkaistu, joten Lahtisen väitteitä tutkimustulosten sepittämisestä ei tarvitse tutkia. IETT teki yksimielisen päätöksen, että tutkija Lahtisen kantelu on aiheeton.
Tutkija Lahtinen osoittautui kovin itsepäiseksi. Hän jatkoi perättömien kanteluidensa sarjaa tekemällä kantelun valtion oikeuskomissaarille IETT:sta. Voi typerystä, hänen ei olisi kannattanut vaivautua. Olen oikeuskomissaarin hyvä ystävä Mestariseppien järjestön kautta. Ystäväni oikeuskomissaari luonnollisesti piti Lahtisen kantelua aiheettomana. Vieläkään tutkija Lahtinen ei antanut periksi. Hän mustamaalaa professori Yli-Kurttilaa ja minua internetsivuillaan, onpa saanut roskakirjoituksiaan tutkimusvilpin määritelmien uudistamistarpeesta julkaistuksi jopa ammatillisissa lehdissä. Minkä näille vainoharhaisille mahtaa, mutta olisin odottanut parempaa arvostelukykyä ammatillisten lehtien päätoimittajilta. Laadin vastineen lehteen. Esitin siinä, miten IETT puolustaa tieteen vapautta ja innovatiivisen tutkimuksen ideaalia. Tutkimusvilpin uusi laaja määritelmä, jota tutkija Lahtinen yrittää saada aikaiseksi, on todellinen uhka innovatiiviselle tutkimukselle.
Olen aina tuntenut syvää vastenmielisyyttä moniakin maamme lakeja kohtaan. Esimerkiksi laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta on todella huono ja pitäisi kumota pikimmiten. Kenenkään muun kuin asianosaisten ei tarvitse saada tietoja virkamiesten päätöksistä. Pahinta on, kun lehtimiehet, ne korppikotkat, alkavat penkoa julkisia asiakirjoja ja tehdä niistä paljastuksia edistääkseen lehtiensä myyntiä. Yksi näistä tutkivista journalisteista oli laatinut isoon sanomalehteen kirjoituksen, missä arvosteli IETT:n päätöksiä dosenttien Niittylä ja Korpinen tapauksissa. Lehtimies ihmetteli, miten Niittylä oli voinut olla koko ajan töissä ottamatta sairauslomaa, jos ei ollut täydessä ymmärryksessä. Ja miten Niittylä oli vielä voinut tehdä vaativaa tutkimustyötä, jos ei ollut täydessä ymmärryksessä. Lehtimies ihmetteli myös Korpisen valokuvamuistin toimintaa. Jos Korpinen valokuvasi muistiinsa sanatarkasti sivukaupalla toisen tutkijan julkaisua, miten hänen muistinsa ei valokuvannut sen henkilön nimeä, joka oli alun perin kirjoittanut tekstin.
Minun ei auttanut muu kuin laatia uudet psykiatrin lausunnot Niittylälle ja Korpiselle. Selitin niissä, että vajavaisessa ymmärryksessä oleminen on ilmiö,
joka ajoittain vallitsee ja ajoittain taas ei. Toisinaan ihminen ei ole täydessä ymmärryksessä, vaikka muutoin ymmärrys olisikin normaali.
Samoin valokuvamuisti ei kuvaa kaikkea, mitä silmien eteen joutuu. Emeritusprofessori Aava suostui taas ystävällisesti allekirjoittamaan psykiatrin lausunnot.
Kylläpä hänen kätensä vapisi ja nimikirjoitus oli ihan erilainen kuin aiemmin.
Pari viikkoa myöhemmin julkaistiin uutinen, nyt jo useammassa sanomalehdessä. Professori Aava oli löydetty kadulta harhailemasta. Hän ei ollut enää osannut mennä kotiinsa. Lehtimiehet saivat lisää vettä myllyynsä professorin surkeasta tilasta ja hänen psykiatrin lausunnoistaan Niittylästä ja Korpisesta. He vaativat, että lääkärinlausuntojen laatijan pitää itse olla täydessä ymmärryksessä ja epäilivät, oliko Aava edes laatinut moisia lausuntoja. Lisäksi he pitivät Niittylän ja Korpisen plagiaatteja vesiselvinä tapauksina ja syyttivät IETT:aa yrityksestä painaa villaisella vilppitutkijoiden teot. Olen päättänyt siirtyä IETT:n johdosta muihin tehtäviin, missä minua arvostetaan ja voin parhaiten hyödyntää monipuolisia avujani. Onneksi kuitenkin saamme IETT:n seuraavaksi puheenjohtajaksi henkilön, joka on ansiokkaasti puolustanut tieteen integriteettiä estämällä useiden tutkimusvilppi epäilyjen tutkinnan.
Liisa Räsänen
Takaisin Fiktiiviset jutut -valikkoon
|
|
